Wnb Instagram

Minua on pitkään ärsyttänyt se, etten omista pienikokoista kameraa. Haluaisin räpsiä enemmän kuvia, mutta minun on vain niin vaikea aina raahata sitä karmean kokoista järkkäriä messissä joka paikkaan. Puhelinkuvausta olen välttänyt viimeiseen asti. Olen aina ajatellut että puhelinkuvaus on ihmisille, jotka haluavat tallentaa jokaisen ateriansa instagrammiin ja jakaa jokaisen muka-niin-ihanan bileiltansa Facebookissa. Joskus vain tulee tilanteita, joissa kaipaa kuvaa muistoksia kyseisestä tilanteesta. Minulle niitä tilanteita tulee ja aina en kuvaa muista ottaa, se harmittaa. Onneksi nyt uuden kännykkäni myötä kuvan laatu on parantunut huomattavasti. Miksi en siis ottaisi kuvia. Instagrammia en omista, koska Nokia Lumiaan sitähän ei saa. Jaampa siis osan kuvista tänne. Kuvat on otettu välillä heinäkuu- eilinen ja ne esiintyvät tässä aikajärjestyksessä.

Mielipiteitä? Onko kännykkäkuvaus ihan saatanasta. Pitäisikö vähentää näitten niin hienojen filttereiden käyttöä? Onko tämä nyt ihan epäprofessonaalia?

Korjaus edelliseen. Katselin vähän ja nykyään Lumiaan on saatavissa instagram. Hei. nyt mulla on se. Jees.

What is the Feedspot?

Hi!
Some weeks ago I got some e-mail of "founder of Feedspot". According of that message I have got some followers by that site. Now I would like to find out what is that mysterious Feedspot and make sure that wasn't only trash I ask you my follower some favour.

If you are following my blog by the Feedspot report yourself and tell me how did you find my blog, why you are following this and what is your interests about my blog?
:)
Thanks <3

Uno.

Täällä Espanjassa ollessani en ole ehtinyt hirveästi järkkärillä kuvia räpsimään. Filmikameralla olen kylläkin kuvaillut, sillä ostin Tigerista halpiskertakäyttöfilmisecunda -kameran. Lähinnä täällä ollut aika on kulunut kuitenkin suu auki ihmettelyyn sekä pakollisten asioiden kuten uuden sim-kortin hankkimiseen sekä yöbussien metsästämiseen. (Ehdin jo nimittäin eksyä tähän perskuleen miljoonakaupunkiin keskellä yötä, mutta eipä siitä sen enempää)

Ópera, Madrid 13.11.2013

Tällä hetkellä janoan opetella lisää espanjan kieltä, mutta joskus vain lipsahtaa puhe taas siihen mistä aita on matalin, eli englannin puhumiseen. Onneksi tätä enää tapahtuu kohtalaisen harvoin ja olen saanut hieman skarpattua itseni paikallisella kielellä kommunikointiin. Nytkin pystyn aika sujuvasti Espanjaksi puhumaan mutta itsensä ilmaisu tapahtuu kuitenkin paremmin englannikisi. Espanjaa oppisin varmasti kuitenkin sujuvaksi, mutta haluan oppia nopeammin ja heti! Huomatkaa pikkulapsen kärsimättömyyteni. Olen aivan kuin nuorempi huollettavani. : D

Metro Arganda del Rey-Mirasierra 17.11.2013

Olen myös piirtänyt mm. ihmisiä metrossa ja rakennuksia. En ole kuitenkaan oikein ehtinyt. Apua! Katsokaa näitä kahta kuvaa sen aikaa kunnes tänne tulee jotain hienoa ja upeaa.

Tyttö, jolla on appelsiinin värinen tukka ja matka takaisin kesään

Pyydän nöyrimmästi anteeksi, että menen päivittämään ihan muuta kuin taiteeseen liittyyvää asiaa. Se ainut kuva, jonka tänne ajoin lisätä, on sekin ihan hirveä kännykkäkamerakuva. Lisäksi tästä tekstistä tulee lähinnä, teksti kuinka hauskaa on sopeutua aupairelämään Madridissa. : D

Pojat suihkulähteellä

Perhe on aivan mahtava, sää on aivan mahtava, paikka on aivan mahtava. Jätehuolto ei tosin ole mahtava, se nimittäin lakkoilee ja keskusta oli aivan täynnä roskaa. Toivottavasti tilanne ei mene yhtä pahaksi kuin Napolissa...
Minua jännitti aivan hirmuisesti ennen saapumista Madridiin. Mielessäni pyöri kaikki mahdolliset pelot läpi. Onneksi ne osoittautuivat turhaksi, kun saavuin perheen luo. Minut otettiin erittäin hyvin vastaan ja olen tuntenut itseni jo kotoisaksi perheen keskuudessa näin kahden päivän jälkeen.
Sunnuntaina aamulla lähdimme kävelylle puistoon vanhempien ja lasten kanssa. Kun pojat leikkivät laitteissa, vanhempien kanssa joimme oluet oliivien kera ja luimme päivän lehdet. Rentoa, eikö!
Illal menimme isän ja poikien kanssa keskustan kierrokselle. Kävimme suuressa keskuspuistossa sekä näköalatornissa. Minulla oli filmikamera mukana, kuvia tulee myöhemmin. : D

Huomenna menen tekemään tasokokeen, jotta selviää, mihin kurssiryhmään minut laitetaan. Eiköhän se tästä lähde kohta pyörimään tämä homma :)

Matkakuumetta - el fiebre del viaje!

Apua!

Olen kirjoitellut kohtuullisen harvakseltaan tänne, sillä kiirettä on piisannut. Huomenna nousisi kone Madridiin klo 6.50 aamulla ja sillä mennään! Takaisintulopäivä ei ole tiedossa, ehkäpä maaliskuun lopussa. Vatsassani lentelee yllättävän vähän perhosia, vaikka näinkin jännä reissu on tulossa. Pakkasin mukaan myös taidevälineitä vain siksi koska ah niin kaukaiset pääsykokeet kyllä kuumottelevat minuakin jo pääkopassa. En tiedä luenko paljonkaan, ainakin on sivistystä mukana!

Olen yrittänyt saada keskeneräisiä projekteja valmiiksi ennen matkaa ja kyllähän niitä on saatukin. Itseasiassa yllättävän valmiilta jo näyttää osa ainakin. Pientä hiomista kaipailisivat, mutta eipä voi mitään. Saavat hioutua sitten kun palaan.

Tästä taulusta on ollut jo kuvaa aikasiemmin jo blogissani. Olen niin perkuleen hidas tekemään oikein mitään, joten tätäkin maalasin puolipaniikissa vielä tänään. Olen kuitenkin aika ylpeä teoksestani vaikka hampaat sojottavat aikamoisesti. Hampaisen maalaaminen on vaikeaa, liian piiperrystä. Argh!

Toinen ikuisuusprojektini nimeltään kauluspaidasta haalari alkoi myös tuottamaan tulosta. Haalari on jo päälle laitettava ja näyttääkin kohtuullisen hyvältä paitsi perspuolelta. En vielä kehtaisi kuljeskella tässä asussa ulkona vaikka kiva onkin, sillä sen verran kiristää kriittisistä paikoista.

Olen siis lähdössä au pairiksi n. 5 kuukaudeksi. Päivittelen myös tätä blogia sen verran kuin kerkeän liittyen lähinnä taiteeseen, mutta kyllä tämän blogin jutuissa ehkä näkee, missä asustelen. Haluaisin kuitenkin espanjalaista elämääkin tallentaa niin kameraan kuin ehkä piirrustuksiinikin.

Nos vemos!
Anni

Elämän koetilanteita

 Tässä univaiheessa näen lintuja.

 Tietenkin ne ovat vain kielikuvia, symboleja,

Valolle

Voisin ansaita diplomin

Nimittäin sietokyvyttömyydestä

Ja menetyksestä

 

Elämän koetilanteita pimeyteen

Blogimainos!

Hei!
Käykää tsekkaamassa toinen blogini:
http://vaateparsausta.blogspot.fi/

Tuo toinen blogi keskittyy enemmän vaatteisiin ja muotiin. Lupaan kuitenkin olla hieman erilainen muotibloginpitäjä, joten kiinnitän myös paljon huomiota muotiteollisuuden varjopuoliin. Tervetuoloa lukemaan ja keskustelemaan! :))

Anni

Lehtiä

Ystäväni soitti eilen aamulla: "Hei, mitä jos liimataan mun kroppaan lehtiä ja kuvataan se!"

Näin tehtiin. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, vaikka ideahan ei ollut varsinaisesti minun, toteutus oli. Voisin liimailla uudestaankin ystäviini asioita. Tulisi upeaa!

Kiitokset Miljalle ideasta ja mallina toimimisesta! ::)))

Keskeneräisyyksiä

Olen aloittanut monta monituista asiaa, lähes yhtä moni niistä on jäänyt kesken. Miksiköhän?

Itse olen sellainen ihminen, joka tarvitsee jonkin ulkoiseen pakotteen (esim. deadline) tai jonkin ihmeellisen sisäisen flown. Minun flowni on vain tainnut jäädä jonnekkin lomalle, lomaillut harmi kyllä melkein kaksi vuotta.
Toisaalta taiteen tekemisen into syntyy vain tekemällä. Haluan saada intoni takaisin joten sisukkaasti tässä yritetään puskea taas luovuuden onnenkuplan sisään. Ja onhan tämä aherrus loppujen lopuksi ihan jees. Aloittaminen on vain nykyään niin perkuleen vaikeata. Tämähän ei koske vain taiteen tekemistä. En saa yleensä nykyään aikaan mitään muutakaan kuin pakon edestä. (Ruoanlaitto, ihme kyllä, on nykyään aika kivaa, vaikka ennen tunsin itseni keittiöiden kauhuksi.)

Se niistä löpinöistä ja valituksista, etten saa mitään aikaan. Uskon kuitenkin, että oman itseni arvostus syntyy juuri tätä kautta - jonkinlaisesta kuvallisesta puuhastelusta. Minä olen ollut hyvä, innokas ja luova. Ja voin olla sitä vieläkin, jos yritän.

Ja nyt niitä keskeneräisyyksiä:

Tässä loota, jonka ostin kirpparilta eurolla. Ajattelin jotain itämaisen kuvion settiä tehdä tähän. Ihan hauskaa "aivot-narikkaan-piirustusta". Kaipaisi lopuksi lakkauksen (toivottavasti värit silloin kirkkaammat...) Nyt ongelmana on, miten täytän pinnan niin, että puupintaa jäisi mahdollisimman vähän, mutta ei näyttäisi täyteen ahdetulta.

Tässä keskeneräinen haalariviritys. Päänvaivaa tuotti istuvuus. Oli yllättävän vaikeaa saada haalari istumaan sopivasti niin, että se on vyötärön kohdalta tarpeeksi tiukka ja housut eivät tule liian ylös, eivätkä alas. Housut osaan tehdä, paidan osaan tehdä, mutta ne yhdistettynä -piru vieköön! Vielä kaipaa joitakin sisennyksiä, vetoketjua, ymymym.

Minulla on taas hieman ongelmia kuvanmuokkausohjelmien kanssa. Pitäisi ehkä vain raahautua kauppaan ja uhrautua sen hinnan vuoksi. Minä kuitenkin tarvitsen sen.

Pusuja kaikille, jotka tätä viitsivät lukea. Jee! <3

Minä

Päätin ottaa itsestäni pari kuvaa. Ahdisti. Kuvien jälkeen tuntui paremmalta, vaikka paskojahan niistä tuli. Haluaisin luoda jotain vähän kauniimpaa tähän maailmaan kuin märkätukkaisen tytön tuijottamassa apaattisesti kameraan.

Mitäköhän me tästä sitten opimme? Taide helpottaa, mutta taiteen tuska ei. Tähän johtopäätökseen olen nojautunut aikaisemminkin. Kun kaikki menee päin peetä, uuden luominen tuo aina hyvän mielen. Parasta on kun tunnet luovasi jotain kaunista - jotain hyvää - tähän maailmaan. Tunnet olevasi jotenkin tärkeä. Nojaa, ehkä minulla on vain suuri pätemisen tarve. Kuitenkin on erittäin terapeuttista roiskia maalia tauluun ja vähän sen ylikin. Kannattaa kokeilla!

Sitten toinen on tämä "taiteen tuska". Minä haluan luoda jotain kaunista, ja jos se ei ole mielestäni tarpeeksi, se on paskaa. Liian tavallinen kuva tai liian heikkolaatuinen tai liian sitätätä on paskaa. Muistin kuitenkin lupaukseni jonka itselleni annoin tämän uuden alun tienoilla tässä blogissa: olla itselleni armollisempi. Saan säännöllisesti valokuvakirjoja ja niissä on ainakin välillä kuvia, jotka itseni ottamina luokittelisin täydeksi paskaksi. Joku kuitenkin aina arvostaa!

Yo!

Sain tehtävän. Kuvasin ystäväni ylioppilaskuvat nyt hieman myöhässä. Itseasiassa hän suoritti kaksoistutkinnon. Onko ne sitten kaksoistutkintokuvat hehheh. (Huonoin vitsi ikinä.) Tässä kuitenkin mielestäni parhaimmat otokset.

Kiitokset Sannille!

Kuolleistaherääminen

Totta tosiaan! Siitähän on melkein yhdeksän kuukautta kun olen tänne viimeksi mitään kirjoittanut. Hiljaiseloni johtuu osittain abivuoden viimeisten kuukausien stressistä siitä seuranneesta luovuuden puutteesta, itsekriittisyyden määrästä ja photoshopin olemattomuudesta. Hankin nimittäin ennen Joulua uuden koneen ja syvällisistä etsinnöistä huolimatta kuvanmuokkausohjelman levykettä ei ole löytynyt. En ole myöskään niin nörö, että osaisin jonkin piraattisovelluksen koneelleni asentaa. Siispä olen vain kituuttanut ilman, eli tukahduttanut valokuvaamiseni lähes kokonaan.

Pahin viholliseni on ehkäpä ollut itsekriittisyys. Niinpä nyt nujerran itsekriittisyyden ikeen ottamalla uuden sivun tässä blogissani ilman turhia paineita. Pohdiskelen edelleen asemaani kuvataiteellisesti lahjakkaana persoonana, mutta ehkäpä enemmän sanallisesti ja maalauksellisesti ja vähemmän valokuvallisesti kuin ennen. Niinpä, photoshop puuttuu edelleen.

Noh. Mitäpä olen saanut aikaan näinä yhdeksänä kuukautena? Enpä paljonkaan pakko myöntää. Joitakin kuteita olen kyhäillyt kasaan, enimmäkseen tuherrellut jotain epämääräistä ruutupaperisivun nurkkaan. Käväisin kuitenkin Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeissa. Valitettavasti yhtään valmista työtä en voi täällä näyttää sillä ne taitavat sijaita jossain kyseisen opinahjon roskalavalla. Harmi.

Noh. Nyt jotain näytteitä ettette oikeasti luule että olen istunut vain persauksillani 9kk!

 Tässäpä jotain. Keskellä keskeneräinen öljyvärimaalaus ukistani. Valmistuu vielä... -joskus. Reunoilla osat kuvataidediplomistani aiheena liike. Maalaukseen olen erittäin pettynyt ja kaivettuani sen esiin, se näyttää vielä rumemmalta kuin aikaisemmin. Hyi!

Angstinen 20 minuutin kuva unelmieni miehestä. Arvatkaa kuka on kyseessä ;)

Eräs luonnos ja maalitahroja liittyen Taikin ennakkotehtäviin.

Toinen luonnos ensimäisen kuvan muotokuvaan.

Toivottavasti kiinnostaa jotakuta vielä lukea <3 Anni

Familiar