perjantai 20. syyskuuta 2013

Minä

Päätin ottaa itsestäni pari kuvaa. Ahdisti. Kuvien jälkeen tuntui paremmalta, vaikka paskojahan niistä tuli. Haluaisin luoda jotain vähän kauniimpaa tähän maailmaan kuin märkätukkaisen tytön tuijottamassa apaattisesti kameraan.





Mitäköhän me tästä sitten opimme? Taide helpottaa, mutta taiteen tuska ei. Tähän johtopäätökseen olen nojautunut aikaisemminkin. Kun kaikki menee päin peetä, uuden luominen tuo aina hyvän mielen. Parasta on kun tunnet luovasi jotain kaunista - jotain hyvää - tähän maailmaan. Tunnet olevasi jotenkin tärkeä. Nojaa, ehkä minulla on vain suuri pätemisen tarve. Kuitenkin on erittäin terapeuttista roiskia maalia tauluun ja vähän sen ylikin. Kannattaa kokeilla!

Sitten toinen on tämä "taiteen tuska". Minä haluan luoda jotain kaunista, ja jos se ei ole mielestäni tarpeeksi, se on paskaa. Liian tavallinen kuva tai liian heikkolaatuinen tai liian sitätätä on paskaa. Muistin kuitenkin lupaukseni jonka itselleni annoin tämän uuden alun tienoilla tässä blogissa: olla itselleni armollisempi. Saan säännöllisesti valokuvakirjoja ja niissä on ainakin välillä kuvia, jotka itseni ottamina luokittelisin täydeksi paskaksi. Joku kuitenkin aina arvostaa!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Yo!

Sain tehtävän. Kuvasin ystäväni ylioppilaskuvat nyt hieman myöhässä. Itseasiassa hän suoritti kaksoistutkinnon. Onko ne sitten kaksoistutkintokuvat hehheh. (Huonoin vitsi ikinä.) Tässä kuitenkin mielestäni parhaimmat otokset.








Kiitokset Sannille!

maanantai 2. syyskuuta 2013

Kuolleistaherääminen

Totta tosiaan! Siitähän on melkein yhdeksän kuukautta kun olen tänne viimeksi mitään kirjoittanut. Hiljaiseloni johtuu osittain abivuoden viimeisten kuukausien stressistä siitä seuranneesta luovuuden puutteesta, itsekriittisyyden määrästä ja photoshopin olemattomuudesta. Hankin nimittäin ennen Joulua uuden koneen ja syvällisistä etsinnöistä huolimatta kuvanmuokkausohjelman levykettä ei ole löytynyt. En ole myöskään niin nörö, että osaisin jonkin piraattisovelluksen koneelleni asentaa. Siispä olen vain kituuttanut ilman, eli tukahduttanut valokuvaamiseni lähes kokonaan.

Pahin viholliseni on ehkäpä ollut itsekriittisyys. Niinpä nyt nujerran itsekriittisyyden ikeen ottamalla uuden sivun tässä blogissani ilman turhia paineita. Pohdiskelen edelleen asemaani kuvataiteellisesti lahjakkaana persoonana, mutta ehkäpä enemmän sanallisesti ja maalauksellisesti ja vähemmän valokuvallisesti kuin ennen. Niinpä, photoshop puuttuu edelleen.

Noh. Mitäpä olen saanut aikaan näinä yhdeksänä kuukautena? Enpä paljonkaan pakko myöntää. Joitakin kuteita olen kyhäillyt kasaan, enimmäkseen tuherrellut jotain epämääräistä ruutupaperisivun nurkkaan. Käväisin kuitenkin Taideteollisen korkeakoulun pääsykokeissa. Valitettavasti yhtään valmista työtä en voi täällä näyttää sillä ne taitavat sijaita jossain kyseisen opinahjon roskalavalla. Harmi.

Noh. Nyt jotain näytteitä ettette oikeasti luule että olen istunut vain persauksillani 9kk!

 Tässäpä jotain. Keskellä keskeneräinen öljyvärimaalaus ukistani. Valmistuu vielä... -joskus. Reunoilla osat kuvataidediplomistani aiheena liike. Maalaukseen olen erittäin pettynyt ja kaivettuani sen esiin, se näyttää vielä rumemmalta kuin aikaisemmin. Hyi!

Angstinen 20 minuutin kuva unelmieni miehestä. Arvatkaa kuka on kyseessä ;)

Eräs luonnos ja maalitahroja liittyen Taikin ennakkotehtäviin.

Toinen luonnos ensimäisen kuvan muotokuvaan.

Toivottavasti kiinnostaa jotakuta vielä lukea <3 Anni