Olen aloittanut monta monituista asiaa, lähes yhtä moni niistä on jäänyt kesken. Miksiköhän?
Itse olen sellainen ihminen, joka tarvitsee jonkin ulkoiseen pakotteen (esim. deadline) tai jonkin ihmeellisen sisäisen flown. Minun flowni on vain tainnut jäädä jonnekkin lomalle, lomaillut harmi kyllä melkein kaksi vuotta.
Toisaalta taiteen tekemisen into syntyy vain tekemällä. Haluan saada intoni takaisin joten sisukkaasti tässä yritetään puskea taas luovuuden onnenkuplan sisään. Ja onhan tämä aherrus loppujen lopuksi ihan jees. Aloittaminen on vain nykyään niin perkuleen vaikeata. Tämähän ei koske vain taiteen tekemistä. En saa yleensä nykyään aikaan mitään muutakaan kuin pakon edestä. (Ruoanlaitto, ihme kyllä, on nykyään aika kivaa, vaikka ennen tunsin itseni keittiöiden kauhuksi.)
Se niistä löpinöistä ja valituksista, etten saa mitään aikaan. Uskon kuitenkin, että oman itseni arvostus syntyy juuri tätä kautta - jonkinlaisesta kuvallisesta puuhastelusta. Minä olen ollut hyvä, innokas ja luova. Ja voin olla sitä vieläkin, jos yritän.
Ja nyt niitä keskeneräisyyksiä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti