sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Verdadera madrileña

Olen blogissani hokenut paljon, kuinka rakastan Espanjaa ja Madridia. Aina on hyvää ellei jotain kritisoitavaakin. Luulisi, että Madrid olisi loppujen lopuksi helppo paikka asua maahanmuuttajalle. Yli 50% tämän kaupungin asukkaista on muualta tulleita. Vaikeinta täällä kuitenkin on kuulua joukkoon ja löytää identiteetti. Kuka minä olen yhdessä tämän kaupungin kanssa? Maahanmuuttaja, turisti, fanityttö? Madridilainen, eurooppalainen vai suomalainen?



 En mi blog he solo hablando en finlandés pero creo que ahora sería tiempo hablar un poco en español. Hasta ahora he hablando mucho como me encanta Madrid pero siempre sí hay algo bueno hay algo mal tambien. 

Se puede creer que Madrid al final seria facil sitio a vivir como la imigrante. Mas que 50% habitantes de Madrid no son orginales madrileñas. Pero para mi personalmente el mas dificil cosa aqui es incluir al grupo y encontrar identidad. Quien yo soy comparado a este ciudad? Imigrante, turista, chica fanatica? Madrileña, europeana, finlandesa?


Ulkonäköni puolesta en näytä paikalliselta ja saan valitettavan usein tuntea sen nahoissani. Espanjassa pätee paljon todellisemmin klisee blondeista, tyhmistä tytöistä. Lievimmillään se ilmenee, että minuun suhtaudutaan harmittomana turistina, pahimmillaan minulle puhutaan kuin idiootille, joka ei ymmärrä minkäännäköistä kieltä (jopa englanniksi) ja saatetaan heittää päälle seksuaalista ei-niin-kivaa läppää. Tätä tekevät myös jotkin asiakkaat töissä. Joillekkin se ehkä ei ole ongelma, mutta minulle on. Vihaan vähättelyä, vihaan sitä, että minua pidetään tyhmempänä kuin oikeasti olenkaan. Pystynkö kestämään sen sellaisessa maassa, jossa blondivitseihin suhtaudutaan totena?


Por mi cara no parezco como española y afortunadamente lo siento tambien. Aqui en España cliché sobre chicas tontas rubias es verdadero. Al mejor se aparece que soy solo una turista extanjera, al peor gente me hablan como para una idiota (en inglés) y con frases sexualisados.  Tambien me he encontrado de estos situaciones en mi trabajo aqui. Quizas para algunas personas no es problema pero yo personalmente odio eso que gente me creen mas tonta que en verdadero soy. Entonces pregunta es, puedo vivir en pais donde chistes sobre rubias se piden verdaderos.


 

Ultimaattisen "giriyteni" voisin hävittää oikeastaan vain hiusten väriä muuttamalla, mutta tahdonko. Vaikka haluan sopeutua tähän kaupunkiin ja tulla osaksi sitä, haluanko hävittää juuriani ja identiteettiäni?

Mi "girimiento" podria solo devastar con colorear mi cabello pero en serio, queria hacerlo? Anque yo quisiera incluir en este ciudad y estar parte de eso quiero pagar en el mismo mi identidad y nativo? 



 Minulla on vielä paljon kysyttävää itseltäni ja suhteestani tähän kaupunkiin. Oman identiteettini säilymisestä tämän kaupungin myrskyistä ja ylipäänsä siitä, haluanko minä jäädä tänne pysyvästi. Huomaamattani vain aina olen palannut takaisin ja poissa en tahtoisi olla. Tänään keskiyöllä kuitenkin saan tietää yliopistoon pääsystäni Suomessa. Se tieto määrittää ainakin seuraavan vuoteni suunnan.


Yo tengo mucho para pensar sobre mi identidad y mi relacion con este ciudad y eso quiero en serio quedar en este ciudad. Impercebtiblemente siempre he regresado y no queria estar en ningun otro sitio. Sin embargo hoy en medianoche aprendera si entro al univerdidad de Helsinki. Ese informacion me determina al menos mi proxima año.



Tämän postauksen kuvat on otettu Madridissa 27. kesäkuuta ravintola Las Carbonerasissa.

Estes fotos se ha sacado 27 de junio en restaurante Las Carboneras en Madrid.

Os quiero mucho,

Anni

P.S. Lo siento sí escribé mal en español. No tuve tiempo a preguntar de amigo a corregir este texto.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Vuorijoogaa

Palasin takaisin Espanjaan 6.6.2014

Aika on mennyt mukavasti. Työskentelen ensin yhden kuukauden hostellissa (kuten aijemminkin) ja matkustan myöhemmin Barceloonaan. Barceloonan aika tulee olemaan niin tyttölomaa kuin olla ja voi. Odotan innolla. Madridissa on ihanaa nähdä vanhoja ystäviä ja tehdä "mitä haluat tehdä" -listan asioita.
Numero yksi on: mene vuorille, ja eilen tämä toive oli saatettu tapahtuvaksi.

Navacerrada, religion de Madrid 18.6.2014
 Minulta ei ole liiemmin jännitystä puuttunut elämästä. Lauantaina laukkuni varastettiin. Ensimmäinen kerta ikinä Madridissa ja hieman tuli yllätyksenä, mutta osaksi voin syyttää itseäni. Mitäs olin huolimaton. Hippilinjalla on siis pitkälti menty; puhelittomana, rahattomana ja meikittömänä. Ainoa miinus on pankkini mitätön yhteistyö. Olen harkitsemassa aika vikkelään Nordea-asiakkuuden vaihtamista, Kirgistanian presidentin päätöksetkin hyödyttävät elämääni luultavasti enemmän kuin heidän apunsa.


Vaalea hipiäni ei kestä Espanjan aurinkoa edes aurinkorasvan läpi joten kolmas palaminen oli taattu tämän kesän sisällä auts! Niistä en kuitenkaan aijo kuvia ottaa, koska kaunista jälkeä tai rusketusta ei ole eikä tule, enkä halua täällä blogissani jakaa muutakuin kauneutta elämään.


Niin, mitäs pidätte muuten kuvista? Hyvä, huono, menettelee? Itse pidän mustavalkoiseen vaihtamisesta, tuo kavala suora auringonvalo nimittäin sattuu värikuvissa pahasti silmiin. Kivien struktuuri tulee myös paljon paremmin esiin. Suurin osa näistä kuvista on otettu jo lähes huipulla.


 Loppuun vielä loppukevennys! Koska vuorilla ollaan zen- tunnelmissa niin joogahan on oiva keino siihen. Tässä ystäväni Marcon tyylinäyte lounastauolta!


Nähdään taas kun minulla on jonkinmoista materiaalia jaettavana!
Pus!