Mitäköhän me tästä sitten opimme? Taide helpottaa, mutta taiteen tuska ei. Tähän johtopäätökseen olen nojautunut aikaisemminkin. Kun kaikki menee päin peetä, uuden luominen tuo aina hyvän mielen. Parasta on kun tunnet luovasi jotain kaunista - jotain hyvää - tähän maailmaan. Tunnet olevasi jotenkin tärkeä. Nojaa, ehkä minulla on vain suuri pätemisen tarve. Kuitenkin on erittäin terapeuttista roiskia maalia tauluun ja vähän sen ylikin. Kannattaa kokeilla!
Sitten toinen on tämä "taiteen tuska". Minä haluan luoda jotain kaunista, ja jos se ei ole mielestäni tarpeeksi, se on paskaa. Liian tavallinen kuva tai liian heikkolaatuinen tai liian sitätätä on paskaa. Muistin kuitenkin lupaukseni jonka itselleni annoin tämän uuden alun tienoilla tässä blogissa: olla itselleni armollisempi. Saan säännöllisesti valokuvakirjoja ja niissä on ainakin välillä kuvia, jotka itseni ottamina luokittelisin täydeksi paskaksi. Joku kuitenkin aina arvostaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti