Olen nyt vähänlaisesti laittanut kuvia tänne viimeaikoina. Syy johtuu kolossaalisen huonosta nettiyhteydestäni ja siitä, ettei minulla ole yksinkertaisesti aikaa. Tutkimukset, esseet, tunnit, byrokraattisten asioiden hoitaminen, sosiaalinen elämä ja ihan vain kuola valuen kattoon tuijottelu vie tällä hetkellä kaiken aikani. Iltojen pimetessä (kyllä, täälläkin sitä minimaallisesti tapahtuu) ja selaillessani vanhoja kuvia kuvainventaarion merkeissä, olen alkanut hieman kaipaamaan Suomea. Ikävä ei ole onneksi paha. Se on vain pieni polttava tunne rinnassa, mukavuudenhalu.
Minä ihan oikeasti kaipaan räntäsateista marraskuuta, milloin koiraan tarttuu kilo ties mitä äiti maan eritettä, milloin jokin veden ja lumen sekainen tippuu taivaalta alas ja kaikki päivät ovat harmaita. Milloin oikeasti saa käyttää villasukkia, polttaa kynttilöitä ja katsoa ikkunasta ulos vahingoniloisesti vain siksi, koska sinne ei tarvitse sillä hetkellä mennä.
Koska silloin tuntuu, että luonto on lähellä.
Koska silloin ei pidä auringonvaloa itsestäänselvyytenä.
Minä haluan korvapuusteja
Hernekeittoa
Mykyrokkaa (no en setään, HYI)
Äidin keittämää kahvia
Minä haluan leveän sängyn,
Ikkunan huoneeseeni
Jotain tuttua, jotain vanhaa, jotain omaa
Teen kuvainventaariota vanhoista kuvistani, poistan turhat, muokkaan potenttiaaliset, arkistoin, ehkä jopa teen käsinkosketeltavat valokuvakirjat. Olen joitakin julkaissut instagrammissani ja pyrin siihen että julkaisen siellä muutaman viikottain. häshtäg thebigphotoinventario tai käyttäjä annirepo niin olette jäljillä.
T. Itsensäetsijä
ps. Oikeasti minä todella TODELLA kovasti haluaisin tehdä tällä hetkellä taidetta enemmän. Kreikkalainen arkkitehtuuri vie vain kaiken aikani
