Seuraavan tekstin kirjoitin päiväkirjaani joskus tässä kuussa. Se sopii tähän.

"Mitä kuuluu tehdä? Kuinka kuuluu olla? Ei tälle paperillekkaan saisi kirjoittaa englannin kielioppia lyijykynällä, vaan maalata kauniita maisemia.

Pitäisi kirjoittaa sivun päästä päähän suoria rivejä, muistaa tavutusmerkit, kieltäytyä seksistä, mennä opiskelemaan,  mennä naimisiin,  perustaa perhe, ei koskaan erota, kieltäytyä edelleen seksistä,  saada hyvä työ, josta maksetaan hyvä palkka, hankkia  -ei- rakentaa omakotitalo, hankkia koira, herätä seitsemältä, mennä nukkuman 12, kuskata lapsia harrastuksiin, eläköityä, ostaa espanjasta huvila, jonne muuttaa ja KUOLLA

(äläkä vain sano, ettei mummosi toivo sinulle juuri sitä)"

Nämä kuvat on myös otettu joskus tässä kuussa ja ovat varmaan ainoat, jotka kamerani on viimeaikoina tuottanut. Ohessa näkymä ikkunastani, parvekkeeltani ja peilistäni, kun sinne sattuu katsomaan. Kiitos ja hei.

Tää kauneus ja epätietoisuus sekoittaa mun pään

Helsingin saaristo,  15.7.2014

Jos olet onneton, hanki kauneutta ympärillesi

Miksi kuvataide, tai taide, tai mikä tahansa visuaalinen objekti saa minut heräämään eloon? Tällä hetkellä asun maailman ihanimmassa paikassa, eikä se yllättäen ole Madridissa vaan Taka-Töölössä. Olen täysin ja juuriani myöten rakastunut kolmen päivän jälkeen.

Suomenlinna 15.7.2014

Ja sen tekee meri, ruusut ikkunalaudallani ja aurinko sekä kauniit tavarat, joita on tilaa laittaa esille. Jopa hanhien kaakatus kello kuudelta aamulla tekee minut onnelliseksi. Asun paratiisissa -mutta harmikseni vain kuukauden. 

Onnellisuuttani varjostaa epätietoisuus, joka on ollut vuoteni kantavampia teemoja aina tammikuusta lähtien. En tiedä, mitä seuraavaksi. Parhaimmillaan olen tiennyt, milloin tiedän, mutta sekin on jo aivan liikaa pyydetty toisinaan. 

Itämeri 15.7.2014

Älkää herranjumala kokeilko hetkessä elämista! Pitemmän päälle se puuduttaa. Kuukauden päästä en osaa sanoa, olenko asunnoton vai asunnollinen, työtön vai työllinen, Madridissa vai Helsingissä (vai kenties Tuusulassa), opiskelupaikka vai ei? 

Eihän tässä tilassa uskalla edes rakastua muuta kuin hetkelliseen kauneuteen. Niin kuin ruusuihin ikkunalaudalla.