Lehtiä

Ystäväni soitti eilen aamulla: "Hei, mitä jos liimataan mun kroppaan lehtiä ja kuvataan se!"

Näin tehtiin. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, vaikka ideahan ei ollut varsinaisesti minun, toteutus oli. Voisin liimailla uudestaankin ystäviini asioita. Tulisi upeaa!

Kiitokset Miljalle ideasta ja mallina toimimisesta! ::)))

Keskeneräisyyksiä

Olen aloittanut monta monituista asiaa, lähes yhtä moni niistä on jäänyt kesken. Miksiköhän?

Itse olen sellainen ihminen, joka tarvitsee jonkin ulkoiseen pakotteen (esim. deadline) tai jonkin ihmeellisen sisäisen flown. Minun flowni on vain tainnut jäädä jonnekkin lomalle, lomaillut harmi kyllä melkein kaksi vuotta.
Toisaalta taiteen tekemisen into syntyy vain tekemällä. Haluan saada intoni takaisin joten sisukkaasti tässä yritetään puskea taas luovuuden onnenkuplan sisään. Ja onhan tämä aherrus loppujen lopuksi ihan jees. Aloittaminen on vain nykyään niin perkuleen vaikeata. Tämähän ei koske vain taiteen tekemistä. En saa yleensä nykyään aikaan mitään muutakaan kuin pakon edestä. (Ruoanlaitto, ihme kyllä, on nykyään aika kivaa, vaikka ennen tunsin itseni keittiöiden kauhuksi.)

Se niistä löpinöistä ja valituksista, etten saa mitään aikaan. Uskon kuitenkin, että oman itseni arvostus syntyy juuri tätä kautta - jonkinlaisesta kuvallisesta puuhastelusta. Minä olen ollut hyvä, innokas ja luova. Ja voin olla sitä vieläkin, jos yritän.

Ja nyt niitä keskeneräisyyksiä:

Tässä loota, jonka ostin kirpparilta eurolla. Ajattelin jotain itämaisen kuvion settiä tehdä tähän. Ihan hauskaa "aivot-narikkaan-piirustusta". Kaipaisi lopuksi lakkauksen (toivottavasti värit silloin kirkkaammat...) Nyt ongelmana on, miten täytän pinnan niin, että puupintaa jäisi mahdollisimman vähän, mutta ei näyttäisi täyteen ahdetulta.

Tässä keskeneräinen haalariviritys. Päänvaivaa tuotti istuvuus. Oli yllättävän vaikeaa saada haalari istumaan sopivasti niin, että se on vyötärön kohdalta tarpeeksi tiukka ja housut eivät tule liian ylös, eivätkä alas. Housut osaan tehdä, paidan osaan tehdä, mutta ne yhdistettynä -piru vieköön! Vielä kaipaa joitakin sisennyksiä, vetoketjua, ymymym.

Minulla on taas hieman ongelmia kuvanmuokkausohjelmien kanssa. Pitäisi ehkä vain raahautua kauppaan ja uhrautua sen hinnan vuoksi. Minä kuitenkin tarvitsen sen.

Pusuja kaikille, jotka tätä viitsivät lukea. Jee! <3

Minä

Päätin ottaa itsestäni pari kuvaa. Ahdisti. Kuvien jälkeen tuntui paremmalta, vaikka paskojahan niistä tuli. Haluaisin luoda jotain vähän kauniimpaa tähän maailmaan kuin märkätukkaisen tytön tuijottamassa apaattisesti kameraan.

Mitäköhän me tästä sitten opimme? Taide helpottaa, mutta taiteen tuska ei. Tähän johtopäätökseen olen nojautunut aikaisemminkin. Kun kaikki menee päin peetä, uuden luominen tuo aina hyvän mielen. Parasta on kun tunnet luovasi jotain kaunista - jotain hyvää - tähän maailmaan. Tunnet olevasi jotenkin tärkeä. Nojaa, ehkä minulla on vain suuri pätemisen tarve. Kuitenkin on erittäin terapeuttista roiskia maalia tauluun ja vähän sen ylikin. Kannattaa kokeilla!

Sitten toinen on tämä "taiteen tuska". Minä haluan luoda jotain kaunista, ja jos se ei ole mielestäni tarpeeksi, se on paskaa. Liian tavallinen kuva tai liian heikkolaatuinen tai liian sitätätä on paskaa. Muistin kuitenkin lupaukseni jonka itselleni annoin tämän uuden alun tienoilla tässä blogissa: olla itselleni armollisempi. Saan säännöllisesti valokuvakirjoja ja niissä on ainakin välillä kuvia, jotka itseni ottamina luokittelisin täydeksi paskaksi. Joku kuitenkin aina arvostaa!