Lähdin Madridista 25.3.
En onneksi lopullisesti.
Olen miettinyt pitkään, kuka minä olen 10 vuoden päästä, en tiedä. En edes tiedä, mitä olen viiden vuoden päästä. Tiedän ehkä mikä haluan olla viiden vuoden päästä, mutta varmuudella en sano. En edes tiedä, missä haluan asua.
Tiedän kolme asiaa:
Haluan luoda jotain kaunista
Haluan, että se kaunis (mitä sitten lieneekään) auttaa myös muita kuin minua.
En onneksi lopullisesti.
Olen miettinyt pitkään, kuka minä olen 10 vuoden päästä, en tiedä. En edes tiedä, mitä olen viiden vuoden päästä. Tiedän ehkä mikä haluan olla viiden vuoden päästä, mutta varmuudella en sano. En edes tiedä, missä haluan asua.
Tiedän kolme asiaa:
Haluan luoda jotain kaunista
Haluan, että se kaunis (mitä sitten lieneekään) auttaa myös muita kuin minua.
Haluan olla onnellinen.
Ensin minun pitää huomata se kauneus. Lentokentälle päästyäni itkin kuin hullu, en halunnut lähteä. Lentokoneessa en kehdannut muuta kuin kostuttaa silmäni, mutta olo oli silti epätodellinen Lähdenkö tosiaan pois? Onneksi näin tämän.
Ensin minun pitää huomata se kauneus. Lentokentälle päästyäni itkin kuin hullu, en halunnut lähteä. Lentokoneessa en kehdannut muuta kuin kostuttaa silmäni, mutta olo oli silti epätodellinen Lähdenkö tosiaan pois? Onneksi näin tämän.
Kotiintulon jälkeen olen kuvannut paljon. Paljon hyvääkin, ammattiamaisempaa (ehkä) kuin nämä unikuvani. Tämä blogi kuitenkin on saanut minut muistamaan, kuinka kaunista voi olla ja kuinka sitä kauneutta voi itselleen tavoitella. En ole vielä hyvä, en edes loistava (kirjoittamisessa varsinkaan, eihän tästä saa mörötkään tolkkua), mutta jonain päivänä aijon olla ja aijon harjoitella.
Hyvä. Olen saanut kunnianhimoni takaisin, kolme vuotta se ehti jossain piileskellä. Tervetuloa myös herra motivaatio! (Neiti luovuuttaa vielä odotellessa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti